Ensimmäistä kertaa vaatemerkkien tekemät virheet ennen tuotantoa

Kun perustaja otti meihin ensimmäisen kerran yhteyttä, hänellä oli jo selkeä kuva siitä, mitä hän halusi.

Se oli hänen ensimmäinen vaatekokoelmansa.

Hänellä oli tuotemerkki.

Hänellä oli logo.

Hänellä oli mielialataulu täynnä viittauksia.

Mikä tärkeintä, hänellä oli paljon ideoita.

Ensimmäisessä puhelussamme hän sanoi jotain, mitä kuulemme melko usein uusilta merkeiltä:

'En halua, että ensimmäinen mallisto näyttää kokeelta. Haluan ihmisten tietävän tarkalleen, mistä brändissämme on kyse.'

Ymmärsimme sen.

Ensimmäinen kokoelma sisältää paljon tunteita.

Perustajalle nämä eivät olleet vain vaatteita.

Ne edustivat kuukausien suunnittelua ja brändin identiteettiä.

Haasteena oli auttaa häntä muuttamaan kaikki nämä ideat tuotteiksi, joita voitaisiin todella tuottaa.

Alkuperäinen suunnitelma oli suurempi kuin odotimme.

Siellä oli huppareita, T-paitoja, verkkareita ja takkeja.

Melkein jokaisessa kappaleessa oli jotain erityistä.

Erilainen kangas.

Erilainen tulostustekniikka.

Erilainen etiketti.

Erilainen rakennusyksityiskohta.

Mikään ei ollut mahdotonta.

Se ei ollut ongelma.

Ongelmana oli, että jokainen uusi idea loi uuden kehitysprosessin.

Suunnitteluvaiheessa yhden yksityiskohdan lisääminen tuntuu helpolta.

Tietokoneen näytöllä vetoketjun vaihtaminen, brodeerauksen lisääminen tai uuden kangasvaikutelman luominen voi kestää vain muutaman minuutin.

Tuotannossa jokainen muutos liittyy johonkin muuhun.

Uusi kangas vaikuttaa kuvioon.

Uusi kirjonta vaikuttaa testaukseen.

Uusi lisävaruste vaikuttaa hankintaan.

Uusi rakenne vaikuttaa näytteenottoon.

Tuotteesta tulee monien päätösten yhdistelmä.

Emme käskeneet asiakasta poistamaan kaikkea.

Siitä ei yleensä ole apua.

Sen sijaan esitimme hänelle toisen kysymyksen:

'Jos asiakkaasi muistavat vain yhden tuotteen ensimmäisestä mallistostasi, mikä sen pitäisi olla?'

Tuli pitkä tauko.

Hän sanoi huppari.

Tämä vastaus itse asiassa helpotti seuraavia päätöksiä.

Huppari oli tuote, joka edusti merkkiä selkeimmin.

Joten päätimme kiinnittää enemmän huomiota tähän kappaleeseen.

Muita tuotteita ei peruttu.

Niitä yksinkertaistettiin.

Näytteenoton aikana törmäsimme toiseen yleiseen tilanteeseen.

Asiakas halusi, että huppari tuntuu ensiluokkaiselta.

Hän lähetti useita referenssituotteita tunnetuilta katuvaatebrändeiltä.

Ongelmana oli, että jokaisessa viitteessä oli jotain, josta hän piti.

Yhdellä oli kangas.

Toinen sopi.

Toisella oli yksityiskohdat.

Hän halusi yhdistää ne kaikki yhdeksi tuotteeksi.

Tämä tapahtuu usein uusilla merkeillä.

He eivät kopioi yhtä tuotetta.

He yrittävät luoda jotain parempaa keräämällä monien tuotteiden parhaat puolet.

Ajatus on järkevä.

Mutta joskus lopputuote jää epäselväksi.

Kävimme useita keskusteluja hupparin ympäriltä.

Pitäisikö painopiste olla ylisuuressa muodossa?

Pitäisikö sen olla paksu kangas?

Pitäisikö sen olla kirjonta?

Pitäisikö sen olla viimeistely?

Lopulta päätimme, että tärkein tunne oli siluetti ja kangas.

Kirjonta jäi, mutta tuli puhtaammaksi.

Jotkut lisätiedot poistettiin.

Hupparista tuli vähemmän monimutkainen.

Mutta siitä tuli lähempänä sitä, mitä brändi halusi.

Yksi asia, jonka huomasimme tämän projektin aikana, oli se, että ensikertalaiset brändit ovat usein huolissaan yksityiskohtien poistamisesta.

He ajattelevat:

'Jos poistamme jotain, tuotteesta tulee vähemmän erikoista.'

Mutta asiakkaat eivät yleensä näe tuotetta katsomalla teknistä pakkausta.

He kokevat sen käyttämällä sitä.

Sopivuus.

Mukavuus.

Kankaan tunne.

Yleisilme.

Nämä asiat ovat yleensä tärkeämpiä kuin pisin mukautettujen ominaisuuksien luettelo.

Tästä projektista oli toinenkin opetus.

Ensimmäinen tuotantomäärä.

Aluksi asiakas halusi valmistaa suuremman määrän, koska yksikköhinta oli parempi.

Hinnoittelun näkökulmasta se oli järkevää.

Mutta tämä oli täysin uusi tuote.

Myyntihistoriaa ei ollut.

Kukaan ei tiennyt, mikä koko myyisi nopeammin.

Kukaan ei tiennyt, minkä värin asiakkaat haluaisivat.

Asiasta keskusteltuaan asiakas päätti aloittaa kontrolloidummalla määrällä.

Se ei ollut alhaisin mahdollinen hinta kappaleelta.

Mutta se antoi brändille enemmän joustavuutta.

Jos tuote toimi hyvin, he voisivat lisätä seuraavaa tilausta varmemmin.

Muutama kuukausi myöhemmin keskustelimme toisesta tilauksesta.

Keskustelu oli hyvin erilainen.

Asiakas tiesi jo, mikä tyyli toimi parhaiten.

He tiesivät, mitä väriä asiakkaat suosivat.

He tiesivät, mitä yksityiskohtia asiakkaat huomasivat.

Toinen kokoelma oli helpompi, koska jokaisen päätöksen takana oli todellista tietoa.

Jälkeenpäin katsottuna suurin haaste ensimmäisessä projektissa ei ollut valmistus.

Tehdas voisi valmistaa tuotteet.

Materiaalit olivat saatavilla.

Tekniikat olivat mahdollisia.

Vaikein osa oli päättää, mikä on tärkeintä.

Uudelle vaatebrändille jokainen idea tuntuu tärkeältä.

Ja joskus ne ovat kaikki hyviä ideoita.

Mutta kokoelma tarvitsee silti prioriteetteja.

Menestyvät tuotteet eivät aina ole niitä, joissa on eniten yksityiskohtia.

Ne ovat yleensä niitä, joissa jokainen päätös tukee samaa ajatusta.

Ensimmäisen malliston ei tarvitse todistaa kaikkea, mitä brändi voi tehdä.

Asiakkaille on annettava syy muistaa se.

Tämän monet brändit ymmärtävät vasta ensimmäisen tuotantonsa jälkeen.

Ja se on täysin normaalia.

Ensimmäinen kokoelma ei ole vain julkaisu.

Se on myös alku ymmärtää, mitä brändi todella haluaa olla.